Persoonallisuushäiriöt

Persoonallisuushäiriöiden syntyyn vaikuttavat lapsuus- ja nuoruusajan vuorovaikutustilanteet, traumaattiset kokemukset sekä jossain määrin myös perinnöllisyys. Raja normaalin käytöksen ja persoonallisuushäiriön välillä on liukuva. Persoonallisuushäiriöt aiheuttavat pitkäaikaisia ongelmia niin arkielämässä kuin ihmissuhteissa, sillä niihin kuuluu ajattelu- ja käyttäytymismalleja, jotka aiheuttavat haittaa itse häiriöstä kärvivälle sekä hänen ympäristölleen.

Persoonallisuushäiriöt alkavat lapsuudessa, nuoruudessa tai viimeistään nuorella aikuisiällä. Häiriöt ovat pitkäaikaisia ja ne voivat kestää koko eliniän. Tosin häiriön aiheuttama jäykkyys ja joustamattomuus voi lieventyä iän myötä. Persoonallisuushäiriöt voivat olla lieviä tai vakavia. Lievissä häiriössä käyttäytyminen aiheuttaa ongelmia vain ajoittain. Vakavassa häiriössä ongelmia on jatkuvasti.

Yleensä ihmiset eivät tunnista omaa persoonallisuushäiriötään eivätkä sen vuoksi näe tarvetta hoidolle. Hoitoon hakeudutaan yleensä vasta jonkinlaisen elämäntilannekriisin ilmaannuttua. Häiriöt myös altistavat masennus- ja ahdistuneisuusoireille.

Persoonallisuushäiriöiden luokittelu

Persoonallisuushäiriöt luokitellaan hallitsevien käyttäytymismallien perusteella. Normaalisti ne jaetaan kolmeen pääryhmään joita ovat:

Ryhmä 1: epäluuloinen, eristäytyvä

Ryhmä 2: epäsosiaalinen, epävakaa, huomionhakuinen, narsistinen

Ryhmä 3: vaativa, estynyt, riippuvainen

Samalla henkilöllä voi olla eri persoonallisuushäiriötä, jolloin puhutaan sekamuotoisesta persoonallisuushäiriöstä. Tälle on ominaista, ettei mikään yksittäinen persoonallisuushäiriö näy selvästi.

Epäluuloinen persoonallisuus

•  ylenmääräinen herkkyys takaiskuille ja torjuvalle käytökselle

• taipumus kantaa kaunaa pitkään, esimerkiksi kieltäytymällä antamasta anteeksi loukkauksia

• epäluuloisuus sekä taipumus kokemusten vääristymiseen, joka tapahtuu tulkitsemalla muiden neutraalit tai ystävälliset teot vihamielisiksi tai ylimielisiksi

• omien oikeuksien puolutaminen taistelunhaluisesti ja sitkeästi ottamatta huomioon kulloisenkin tilanteen todellisuuttaa

• puolison tai seksuaalikumppanin uskollisuuden toistuva ja perusteeton epäileminen

• itsekeskeinen ja omahyväinen elämänasenne

• kuvitelmat jatkuvasta vehkeilystä sekä itseä kohtaan että maailmassa yleensä

Epäluuloista persoonallisuutta ei tule sekoittaa harhaluuloisuushäiriöön. Epäluuloisessa persoonallisuudessa hyvä tunnusmerkki on yleinen epäluuloisuus ja epäluottamus muita ihmisiä kohtaan. He olettavat ihmisten käyttävän häntä hyväkseen, vahingoittavan tai huiputtavan, ilman mitään konkreettisia todisteita tällaisesta toiminnasta. Epäluuloisesta persoonallisuudesta kärsivä ei halua puhua omista asioistaan, sillä uskoo muiden toimivan häntä vastaan.

Eristäytyvä persoonallisuus

Piirteet: 

• mielihyvän saanti vain harvoista asioista tai toiminnoista

• tunne-elämän kylmyys, etäityys tai tunteiden latistuminen

• puutteellinen kyky ilmaista lämpimiä tunteita tai vihaisuutta muita kohtaan

• välinpitämättömyys muilta saatua positiivista ja negatiivista palautetta kohtaan

• vain vähäinen kiinnostus sukupuoliseen kanssakäymiseen, ikä huomioon ottaen

• jatkuva yksinäisten toimintojen asettaminen etusijalle

• mielikuvitusmaailman ja itsetutkiskelun hallitsevuus ajattelussa

• läheisten ystävien tai luottamuksellisten ihmissuhteiden puute- niitä ei ole lainkaan, niitä on korkeintaan yksi tai niihin ei ole halua

• tahaton kyvyttömyys ottaa mitenkään huomioon vallitsevia sosiaalisia normeja tai tapoja

Toisinaan on vaikea erottaa eristäytyvää persoonallisuutta lievistä autistmikirjon häiröistä. Vaikeassa autismikirjon häiriössä sosiaalinen toimintakyky on heikko ja oireisiin kuuluu kaavaimaisia toimintoja ja kapeutuneita kiinnostuksen kohteita. Eristäytyvästä persoonallisuudesta kärsivä ei välttämättä kärsi yksinäisyydestä, sillä on tottunut olemaan yksin ja tekemään yksin. Koska hän on tottunut olemaan yksin, hän ei ole tottunut puhumaan omista asioistaan muille.

Psykoosipiirteinen persoonallisuus

Piirteet:

• tunteiden asiaankuulumattomuus tai rajoittuneisuus, jonka vuoksi henkilö voi antaa kylmän tai välinpitämättömän vaikutuksen

• outo, omituinen tai erikoinen käytös tai olemus

• huonot suhteet muihin ihmisiin ja taipumus sosiaaliseen vetäytymiseen

• maaginen ajattelu tai oudot uskomukset, jotka eivät ole alakulttuurin normien mukaisia ja jotka vaikuttavat käyttäytymiseen

• epäluuloisuus tai paranoidiset ajatukset

• pakonomaiset mieltä hallitsevat ajatuskulut, jotka voivat sisällöltään liittyä kehon pelottavaan muuttumiseen, seksuaalisuuteen tai aggressiivisuuteen

• epätavalliset havaintokokemukset, kuten kehollisiin tuntemuksiin tai muihin aisteihin liittyvät harha-aistimukset. Voi kuulua myös tunnetta itsen tai ympäristön epätodellisuudesta.

• epämääräinen, kehämäinen, vertauskuvallinen, liian yksityiskohtainen tai stereotyyppinen ajattelu, joka tulee esiin esim. outoina puheina. Ei kuitenkaan liity hajanaisuutta.

• ohimenevät jaksot, johin liittyy voimakkaita aistiharhoja ja harhaluulon kaltaisia ajatuksia

Psykottinen persoonallisuus on toiselta nimeltään skitsotyyppinen häiriö. Se ei kuitenkaan ole skitsofrenia vaan persoonallisuushäiriön ja skitsofreenisen psykoosin välimuoto. Psykoottista persoonallisuushäiriötä tavataan enemmän henkilöillä joiden sukulaiset sairastavat skitsofreniaa. Joskus häiriö voi kehittyä myöhemmässä vaiheessa skitsofreniaksi.

Epäsosiaalinen persoonallisuus

Piirteet:

• välinpitämättömyys toisten tunteita kohtaan

• vastuuttomuus ja välinpitämättömyys sosiaalisia normeja, sääntöjä ja velvoitteita kohtaan

• vaikeus ylläpitää kestäviä ihmissuhteita, vaikkakaan ei vaikeutta luoda suhteita

• alhainen turhautumien sietokyky sekä matala kynnys toimia aggressiivisesti ja väkivaltaisesti

• kyvyttömyys tuntea syyllisyyttä tai kyvyttömyys ottaa opiksi epämiellyttävistä kokemuksista ja erityisesti rangaistuksista

• taipumus moittia muita tai puolustella kaunistelevien järkeistyksin omaa käytöstä, joka on johtanut selkkaukseen yhteiskunnan kanssa

Epäsosiaalista persoonallisuutta kutsutaan myös antisosiaaliseksi persoonallisuushäiriöksi. Epäsosiaalinen käytös alkaa usein jo ennen 15 ikävuotta. Useimmat psykopaatit täyttävät epäsosiaalisen persoonaallisuuden kriteerit, mutta kaikki epäsosiaalisesta persoonallisuudesta kärsivät eivät ole missään nimessä psykopaatteja. Psykopatia on luonnehäiriö. Epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön omaavilla on usein päihteiden väärinkäyttöä.

Tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus

Piirteet:

• itseä koskevan käsityksen ailahtelevaisuus - välillä henkilö kokee olevansa epäonnistunut, mitätön ja hävettävä, välillä taas erinomaisen pärjäävä

• pitkäjänteisen toiminnan vaikeus - elämän suunnitelmat saattavat muuttua nopeasti, varsinkin jos välitöntä palkkiota ei ole luvassa

• tunteiden säätelemisen vaikeus - vaikeus tulla toimeen negatiivisten tunteiden kanssa. Aiheuttaa hallitsemattomia raivonpuuskia ja pohjatonta alakuloa.

• mielialat vaihtelevat nopeasti reaktioina tapahtumiin ja tilanteisiin

• toistuva tai jatkuva sisäinen tyhjyydentunne

• impulsiivisuus - hetken mielijohteesta tulee tehtyä asioita, jotka jälkikäteen harmittavat

• itsetuhoisuus, joka ilmenee itsensä tahallisena vahingoittamisena tai sillä uhkaamisena

• ajoittain todellisuudentajun hämärtyminen - harhaluuloja tai epätodellisia kokemuksia saattaa esiintyä etenkin kriisitilanteissa

• liiallinen hylätyksi tulemisen pelko

Tunne-elämältään epävakaassa persoonallisuudessa ei ole kuitenkaan kyse kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, sillä tunne-elämän epävakaus on nopeampaa, sahaavampaa ja reaktio johonkin tapahtumaan. Mielialahäiriössä mieliala aaltoilee hitaammin. Tunne-elämältään epävakaassa persoonallisuudessa elämä tuntuu olevan jatkuvasti kaoksessa ja ihmissuhteissa on jatkuvasti ongelmia. Monet tunne-elämältään epävakaat ovat saaneet suuresti apua oppimalla säätelemään omia tunteitaan.

Epävakaan persoonallisuuden syntymisen taustalla voi olla emotionaalista laiminlyöntiä, omien vanhempien mielenterveysonelmat, seksuaalinen hyväksikäyttö tai varhaisessa iässä koetut menetykset. Myös aivojen serotoniiniaineenvaihdunnassa on havaittu häiriöitä, jotka altistavat impulsiiviseen käyttäytymiseen ja vihaisuuteen.

Huomionhakuinen persoonallisuus

Piirteet:

• suurieleinen ja teatraalinen esiintyminen tai liioitteleva tunteiden ilmaiseminen

• alttius vaikutteille - henkilö on herkästi muiden johdateltavissa tai antaa olosuhteiden vaikuttaa päätöksiinsä

• pinnallinen ja epävakaa tunne-elämä

• jatkuva sellaisen toiminnan ja jännityksen etsintä, missä henkilö on huomion keskipisteenä

• epäasianmukainen viettelevyys joko ulkonäön tai käytöksen tasolla

• liiallinen huoli omasta ulkoisesta viehätysvoimasta

• itsekeskeinen, toisten ihmisten tarpeiden laiminlyöminen ja manipulatiivinen käytös

• nautinnonhaluisuus

• jatkuva arvostuksen odottaminen

• herkkä loukkaantuminen

Huomionhakuisessa persoonallisuudessa henkilö hakee jatkuvasti pakonomaisesti huomiota. He haluvat kiinnittää toisten huomion pukeutumisella, eloisuudella, dramaattsiuudella, flirttailemalla tai hurmaavuudellaan. He saattavat myös olla seksuaalisesti vietteleviä tilanteeseen sopimattomalla tavalla. Huomionhakuisesta persoonallisuudesta kärsivä tuntee olonsa epämiellyttäväksi, jos ei olekaan huomion keskipisteenä. Häiriöstä kärsivä hakeutuu hoitoon yleensä masennusoireiden, ihmissuhdeongelmien tai selittämättömien fyysisten vaivojen vuoksi.

Jotkut huomionhakuisesta persoonallisuudesta kärsivät huonosta itsetunnosta. He eivät pidä siitä, että heidän on pakonomaisesti koko ajan haettava huomiota ja hyväksyntää toisilta. He kamppailevat itsearvostuksen kanssa ja tuntevat epäonnistuneen jos eivät saa osakseen ihailua. He turhautuvat myös helposti, jos heihin ei kohdisteta huomiota ja pelkäävät toisten puhuvan hänesetä pahaa selkänsä takana.

Vaativa persoonallisuus

Piirteet:

• jatkuva huoli ja epäily

• ajattelu hallitsee asioiden yksityiskohdat, säännöt, listat, järjestys, organisointi tai aikataulut

• täydellisyyden tavoittelu, joka haittaa tehtävien loppuun viemistä

• ylenmääräinen tunnontarkkuus

• panostaminen työhön ja muiden asioiden hoitamiseen siten, että mielihyvää tuottavat asiat jäävät vähäisiksi ja ihmissuhteet kärsivät

• pikkutarkkuus ja sovinnaisuus

• joustamattomuus ja itsepäisyys

• pyrkimys saada muut toimimaan täsmälleen haluamallaan tavalla tai vastenmielisyys sallia muiden toimia omalla tavalla

Oireet ovat kokonaisuutena lievemmät kuin varsinaisessa pakko-oireisessa häiriössä. Vaativasta persoonallisuudesta kärsivällä on korostunut järjestyksen, täydellisyyden ja kontrollinen tarve. He odottavat täydellisyyttä niin itseltään kuin muiltakin. Piirteet johtavat usein uupumiseen, ja tämä altistaa masennukseen tai ahdistuneisuuteen.

Vaativan persoonallisuuden henkilöillä päivä voi mennä pilalle pienimmistäkin jutuista kuten tilaisuuteen tilatun neliön kakun sijaan tuleekin pyöreä, tai jokaviikkoinen yogatunti pitää olla tasan tarkkaan 19.30, muuten koko päivä ja viikko menee täysin pilalle.

Estynyt persoonallisuus

Piirteet:

• jatkuva kaikkialle tunkeva jännitys ja pelko

• usko siitä, että on kelpaamaton, epäviehättävä ja vähäarvoinen verrattuna muihin

• jatkuva pelko, että joutuu arvostelun kohteeksi tai torjutuksi

• haluttomuus olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä, ellei voi olla varma saavansa osakseen myönteistä suhtautumista

• niin voimakas tarve fyysiselle turvallisuudelle, että se rajoittaa elämää

• runsaasti ihmissuhteita sisältäväien sosiaalisten ja ammatillisten toimintojen välttely kritiikin, paheksumisen tai torjutuksi tulemisen pelon vuoksi

Estyneen persoonallisuuden taustalla voi olla lapsuusiän itsetuntovauriot sekä synnynnäiset luonteenpiirteet. Vaikea ujous tai lapsuudessa vaurioitunut itsetunto voi liittyä persoonallisuushäiriön puhkeamiseen. Häiriö johtaa yleensä erilaisiin vaikeuksiin sopeutumisen ja pärjäämisen saralla. Estynyt persoonallisuus on sukua sosiaaliselle ahdistuneisuushäiriölle.

Estyneen persoonallisuus voi näkyä jokapäiväisessä elämässä näin:

• riittämättömyyden tunteita

• liiallista herkkyyttä kritiikille

• pelkoa ja ahdistusta siitä, että sanoo tai tekee jotain väärin

• sosiaalisten tilanteiden ja läheisten ihmissuhteiden välttelyä

• hylätyksi tulemisen pelkoa

• henkilökohtaisten tunteiden piilottelua

• uusista haasteista kieltäytymistä

• jämäkkyyden puutetta

• itsensä pitämistä muita huonompana

• vaikeutta luottaa muihin ihmisiin

• aloitteellisuuden puutetta yhteydenpidoissa toisiin

• päätöksenteon välttelyä

• yliherkkyyttä tulkita toisten sanalliset ja sanattomat viestit negatiivisesti, loukkaantumista helposto toisten sanomisista ja tekemisistä

• olemuksesta heijastuvaa pelokkuutta ja jännittyneisyyttä

Riippuvainen persoonallisuus

Piirteet:

• omaa elämää koskevien tärkeiden ratkaisujen antaminen muiden tehtäväksi

• - muiden tarpeisiin alistuminen sekä myöntyminen kohtuuttomissa määrin muiden toiveisiin

• vaikeudet esittää edes kohtuullisia toiveita niille, joista on riippuvainen

• kohtuuton pelko, ettei ole kykevenä huolehtimaan itsestään ja sen vuoksi epämukava tai avuton tunne yksin ollessa

• pelko yksin jäämisestä

• vaikeus tehdä jokapäiväisiä päätöksiä ilman kohtuutonta määrää neuvoja ja vakuutteluja

Riipuvaisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivät hakeutuvat yleensä hoitoon ahdistus- tai masennusoireiden vuoksi. Heille on taipumusta kehittää itselleen erilaisia riippuvuuksia. Riippuvainen persoonallisuus ilmenee korostuneena hoivatuksi tulemisen tarpeena joka johtaa mukautuvaan, alistuvaan ja takertuvaiseen käyttäytymiseen. Yksin jäädessään tuntee itsensä hyvin avuttomaksi. He ovat jatkuvasti erittäin riippuvaisia toisista ihmisistä, jotta saisivat omat emotionaaliset ja fyysiset tarpeensa tyydytetyksi. He asettavat muiden tarpeet ja mielipiteet omiensa edelle ja heillä ei ole kykyä tehdä päätöksiä itsenäisesti.

Riippuvainen persoonallisuushäiriö kehittyy ihmisille, jotka ovat kokeneet laiminlyöntiä ja väkivaltaistas kasvatusta. Myös vanhempien ylisuojeleva ja autoritaarinen kasvatustyyli altistaa lapsen riippuvaisen persoonallisuushäiriön muodostomiseen.

Narsistinen persoonallisuus

Piirteet:

• suuret käsitykset itsestään, liioittelee saavutuksiaan

• voimakas ihailun tarve ja empatien vähyys

• hakeutuu valta-asemaan suojellakseen omaa avuttomuuden kokemustaan

• kokee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun

• on kateellinen ja ylimielinen ja voi käyttää toisia häikäilemättä hyväkseen

Narsistisesta persoonallisuudesta kärsivät koetaan yleensä kylmiksi, vaikka he ovat aluksi lämpimiä ja karismaattisia. Narsitinen persoonallisuushäiriö on itsetunnon ja itsearvostuksen säätelyjärjestelmän häiriö. Narsistiset ovat itsekeskeisiä, huomionkipeitä, kateellisia ja hyväksikäyttävät ja tuntee itsensä uhatuksi jos hänen seurassaan on joku paljon osaavampi. Narsistin emotionaalinen kypsyys on pikkulapsen tasolla. Hänen käytöksensä on ikätasoon sopimatonta ja ilmenee hyvin varsinkin silloin, kun narsistinen henkilö ei saa tahtoaan läpi. Hän kiukuttelee kuin lapsi ja uhkailee aikuisen keinoin. Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivällä on puutteellinen minäkuva, jota hän yrittää suojella ja peittää vahingollisella käytöksellään. Tuhoisimmillaan narsistisen persoonallisuuden vallankäyttö näkyy sadistisuutena.

Narsismi on ollut myös todella näkyvästi viimevuosina lehdissä ja erilaisissa artikkeleissa. Ihmisillä voi olla narsistisia piirteitä, mutta eivät silti täytä narsistisen persoonallisuushäiriön kriteereitä. Ketään ei tulisi leimata narsistiseksi noin vain. Kannattaa ensin perehtyä onko hän oikeasti narsisti vai eikö teidän väliset kemiat vain toimi. Naristisesta persoonallisuudesta kärsivä henkilö sairastuttaa yleensä omalla toiminnallaan omat perheenjäsenensä, johon hän ei ota osaa eikä arpaa. Hänen mielestään sinä olet se ongelma, ei hän. Olet vain heikko.

Mistä voit tunnistaa narsistin. Tässä vain muutamia vinkkejä:

• hän väheksyy sinua, sinun ominaisuuksiasi, saavutuksiasi, mielenkiinnonkohteitasi, läheisiäsi ym

• manipuloi, liioittelee, vääristelee asioita ja valehtelee

• hän rajaa sinun elämääsi. Hän haluaa sinun omistavan elämäsi vain hänelle ja, että unohdat ystäväsi, perheesi tai muun

• teidän väliset riidat ovat aina sinun syytäsi. Hänessä ei koskaan ole vikaa, vika on aina sinussa. Mitään ongelmia ei ole, jos narsisti ei itse niitä näe. Saat kuulla nalkutusta , nälvintää ja valitusta, mutta jos otat itse jonkin asian esille, sinä valitat turhasta

• Narsisti kontrolloi elämääsi, mitä teet ja saat tehdä, hän kontrolloi sinun kehoasi ja ajatuksiasi

• hänen stressinsietokykynsä on todella alhainen

• martyyri tai tyranni

• väkivaltaa kaikissa muodoissa, alistamista, alentamista ja halveksuntaa

• rakkauden osoitusten puute. Aluksi naristi on hurmaava, muistaa sinua lahjoilla ja kertomalla kuinka taivaallinen lahja olet ja kun olet hänen pauloissaan, hän ei osoita rakkauttaan sinua millään tavalla

Persoonallisuushäiriöiden hoito

Hoito perustuu pääasiallisesti psykoterapiaan. Hoito on aina vapaa-ehtoista ja sen vuoksi se vaatii henkilöltä itseltään motivaatiota. Persoonallisuushäiriötä ei saada kokonaan katoamaan, mutta sen oireita ja haitallista käytöstä voidaan saada rauhoittumaan. Tämä vaatii kuitenkin hoitoon sitoutumista. Pidemmässä psykoterapiassa päämääränä on toimintakyvyn lisääminen sekä tukea empatiaa sekä itseä että muita kohtaan. Lisäksi tavoitteena on oppia tunnistamaan ja hallitsemaan uudella tavalla jäykkien käytöstapojen taustalla olevia ajatuksia, tunteita, toistuvia vuorovaikutusmalleja ja mahdollisia traumaattisia tunnemuistoja.

Lääkehoitoa persoonallisuushäiriön parantamiseksi ei ole, mutta sen rinnalla olevia muita oireita tai häiriöitä kuten masennusta tai ahdistuneisuutta voidaan hoitaa lääkkeillä.

Lopuksi

Meillä kaikilla voi olla jonkinlaisia persoonallisuushäiriön oirekuvia, vaikka mitään persoonallisuushäiriötä ei olisikaan. Tietynlaisia oireita voi myös aiheuttaa erilaiset kriisit, onnettomuudet tai vammat elämämme aikana. Tällöin tila voi olla väliaikainen. Myös ikä lieventää persoonallisuushäiriöiden vaikeampia ja haastavempia oireita ja toimintamalleja.

Persoonallisuushäiriöitä ei voida kokonaan parantaa, mutta niiden oireita ja haitallista käytöstä voidaan saada rauhoittumaan psykoterapian avulla. Tämä kuitenkin vaatii sitoutumista hoitoon ja persoonallisuushäiriöstä kärsivän ihminen omaa motivaatiota.

Kuitenkin persoonallisuushäiriöt eivät tee ihmisestä yhtään sen arvottomampaa. Hän on silti yhtä rakastettu ja arvokas, kuin kuka tahansa muukin maan päällä asuva ihminen. Vaikka jotkin persoonallisiuushäiriöt aiheuttavat ongelmia niin itse siitä kärsivälle kuin hänen läheisilleenkin, tilannetta on mahdollista muuttaa paremmaksi. Muutokset eivät koskaan tapahdu äkkiä ja ne eivät ole aina helppoja. Muutoksen toivominen ja toisinaan sen hidas eteneminen voi aiheuttaa turhautumista ja halua lopettaa. Sitoutumalla ja löytämällä oman sisäisen motivaation, tulosta alkaa varmasti muodostua. Myös lähimmäisiltä ihmisiltä saatu tuki auttaa jaksamaan kun elämä tuntuu haasteelliselta.

Itse ajattelen, että erilaisten persoonallisuushäiriöiden tuntemus auttaa meitä ymmärtämään ympärillämme olevia ihmisiä paremmin. Sen avulla meidän on paljon helpompi ymmärtää heidän toimintatapojaan, ja syitä erilaisiin käytösmalleihin ja ajatusmaailmoihin. Meidän ei tarvitse välttämättä hylätä ihmistä, vaikka hänellä todettaisiinkin olevan jokin persoonallisuushäiriö. Voimme myös opetella elämään hänen kanssaan. Tietämällä ja tuntemalla eri persoonallisuushäiriöistä, meidän on paljon helpompi antaa tukea. Voimme antaa oman rakkautemme auttaa toista ihmistä ymmärtämään oman kallisarvoisen arvonsa, kuinka kovasti me haluamme olla heidän kanssaan. Tämä voi puolestaan auttaa, persoonallisuushäiriöistä ihmistä hakeutumaan psykoterapiaan, sillä ongelmista ja mahdollisista kärsimyksistä huolimatta hän oikeasti rakastaa toista ihmistä suunnattomasti. Toisinaan kuitenkaan pelkkä rakkauskaan ei riitä. Joskus meidän on vain pakko suojeltava myös omaa itseämme. Emme voi uhrata omaa mielenterveyttämme toisen ihmisen puolesta. Tällöin joudumme luopumaan. Luopuminen on aina raskasta, varsinkin kun luopumisen kohde on itselleen hyvin läheinen ja rakas. Tällöin on tärkeää myös osata olla itselleen armollinen ja ymmärtäväinen. 

Rakkaudella Marika,

Vajilla Art